Sielunvihollinen 가사

Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut Niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus Jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä Niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa Kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta sittenkään Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat Jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti Jos ollenkaan Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon Silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa Siis nosta minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt Siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa On viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta