Melankolia 가사

Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista Kävelen vain kehää tyhjässä talossani Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti Koko elämän aika tuhkaa ja sumua Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta Omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taa Pelokkaammat piilee hautomaan paalujaan Maailmako painajainen josta ei voi herätä Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä (Chorus) Aika kulkee, kellot laukkaa monta raukkaa, hautahaukkaa Ennen iltaa, siis kulje siltaa mut varo murhamiesten kiltaa Varo liittymästä heihin jotka usko eivät enää mihinkään Tahto tuhoutua, lienee eräs sielun toimilanka Toinen vallan halu pyörii piirin tunnetun Taistelu on kahden sanan välin mittainen Kyllä vaiko ei kas siinä pulma Maailmako painajainen josta ei voi herätä Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä