Susi-Ihminen 歌词

Ihmiset retuuttaa ruhojaan Jokin ajaa ne juoksemaan Raja on ylitetty länttä kohden Yksi kaatuu ja haavoittuu Jälkeen jääminen laumasta on suora seuraus Tarkkaan on haisteltava mihin astuu Kohta omin avuin taakkansa taas Yksinäinen mies jaloilleen nostaa Lauma on saatava kiinni kun on valoa Tai hänestä tulee vuorollaan saalis Jahdattu, kituva, helppo maali Tälläkin kertaa juostaan kilpaa Eri syystä, samaan suuntaan Kaikki toivo nyt pantava on Lauman pysäyttävään taukoon Että turvan lajinsa saisi Matkan taittuessa, voimien laantuessa Ainoa toivonsa on juoksu loputon Kylmä maa, vieras maa Syksy loppuu kun talvi saa Yksi luoti puhtainta hopeaa Kaksi petoa katoaa Yksi laumasta miettii: "Se en onneksi ollut minä Jos koskaan kotiin päästään Ketkä meistä ovat hengissä?" Leukaperät veressä, sydän kylmänä Rajan tällä puolen on vain nieltävä Kauas ehtivät muut, nyt sataa: Polunkin on sulattanut edestä ja takaa Alasti ja haavoilla ojassa hän makaa Saaliille pelko on pedon enne Pedosta nälkä vie myöskin hengen Ellei toinen peto ehdi niitäkin ennen Miehellä on ulvontaan voimia Ääneen surkeaan On hetken enää tajuissaan Kuutamon nousun valossa Tutut kasvot palaavat Nälkäisinä juoksusta Pian punertuu maa Pian lämpenee maa Yksi laumasta miettii: "Se en onneksi ollut minä Jos koskaan kotiin päästään Ketkä meistä ovat hengissä?" Leukaperät veressä, sydän kylmänä Rajan tällä puolen on vain nieltävä Yksi laumasta miettii: "Se en onneksi ollut minä Jos koskaan kotiin päästään Ketkä meistä ovat hengissä?" Leukaperät veressä, sydän kylmänä Rajan tällä puolen on vain nieltävä