Saalistaja کے بول

huoneeseen astuu tuo saalistaja lumoaa kauneudellaan tuijottaa ujot silmät nurkasta niihin ei vilkaisekaan uinuvat haaveet taas yö herättää ehkä hän aamuksi jää hän poistuu varmoin askelin yöhön hämärään ja häviää taas yksin niinkuin ennenkin ei muuta jää kuin pimeää hohtavat hampaat on saalistajan hymyssä lämpöä ei näy uhrinsa valmiin hän vie mukanaan vuoteelle kylmälle käy uinuvat vaistot taas yö herättää ehkä hän aamuksi jää hän poistuu varmoin askelin yöhön hämärään ja häviää taas yksin niinkuin ennenkin ei muuta jää kuin pimeää kerran valon näki nyt hän pitää unelmastaan lujaa kiinni irti päästä ei vuodet vaihtuu ihmisetkin unohtaa vaan saalistaja sielun pitää päästä ei hän poistuu varmoin askelin hän poistuu varmoin askelin hän poistuu varmoin askelin yöhön hämärään ja häviää taas yksin niinkuin ennenkin ei muuta jää kuin pimeää hän poistuu varmoin askelin yöhön hämärään ja häviää taas yksin niinkuin ennenkin ei muuta jää kuin pimeää