Kärähtäny Kylä 가사

Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj' mustoo vettä Kylä makas tuhkan seassa, ee olluna elossa kettää On sotajoukot jo poekessa ja rannassa vuan tervavene Pappi käjet ristissä noetuu "on se nyt vuan perkele" On taesto verinen herennä ja kylän immeiset kylymänä Ee kuulu iänj´ sotarumpujen ee soe laalu kaanis lintujen Raaniot tuhkassa seisoo kalaman käry haesoo Verj' peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta Tolohottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta Pappi mannoo elämän helevettiin, kirroo suuren herran Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran Kirroon sinuva luojoo, ku piinoot minuva ruojoo Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo Verj' täättää muan kaekki elävä kattoo