Kadonneet kolme sanaa 가사

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta Kuljen aamutaivaan alla Silmät soikeina, jalat rakoilla ja Sydän hakkaa kahtasataa Oli pakko - vaihdoin suuntaa Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire Päivä nousee sittenkin... Nyt tiedän mitä sanoa! Mieleni maisemassa ainoat maamerkit Ovat jättämäni syvät arvet Juoksen ja koetan suunnata kotiin Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika Sulavat tunteet jäätyvät jälleen, Pahoja sanoja ja askel painaa Mustavalkoiseen maailmaan Tahdon kuitenkin palata ja huutaa Vihaan sinua ihminen Jäljitin sen, jäljitin sen Kadonneen lauseen Vihaan sinua ihminen Ei minulta itään puutu Näillä mennään, ei Mikään muutu Vihaan sinua ihminen Kadonneet kolme sanaa, en Aio enää vaihtaa suuntaa Takalukossa on ovi, Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa Mennen talven lumia kaikki, Päivä kääntyy ehtoon puoleen, Minä käännyn selin ja isken tulta koska Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa Ei askeltakaan, ei sanoja En löydä enää tarvetta karata Jos totuus ei pala tulessakaan Oli paluuni oikein ja puhe turhaa