Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto 가사

[alkusoitto] Tuhannen vuotta olemme kulkeneet Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin. [jumalten kaupunki] Tuon laakson pohjalla Taivaiden tornien ympäröimänä. Joet vilkkaat risteävät Aikaa ammoista kuljettaen. Saattue pysähtyy Lämpimään sateeseen. Jossain kaukaisuudessa Pronssitorvi soi - kuunnelkaa! Tie aukenee laaksoon, Vedet ain' virtaa alaspäin. Ikuisuuteen aika vie, Kultaiseen taloon jumalten. Ukkonen valaisee Seinämät vuorten jylhien. Vesi rummuttaa kattoa metsän Sen kansaa raviten. Tuhannen vuotta kulunut kai On siitä kun täältä lähdimme. Vihdoin olemme kotona Kaupungissa ikuisten. Tie aukenee laaksoon, Vedet ain' virtaa alaspäin. Ikuisuuteen aika vie, Kultaiseen taloon jumalten. Puisen pöydän äärellä Esi-isät juhlivat. Sirpaleissa rikotun lumouksen Jalat veressä tanssien. Vesi kadonneen järvenselän Iäisyydessä lepää. Heikko pinta peilityyni väreilee Vain kosketuksesta ihmisen. Tuhannen vuotta ja Veljet toisensa pettävät. Niin jumalten kaupungin Kauneus edessämme katoaa.