Mettään 가사

Mettä muuttui eläväksi Kun kahden puun välissä hiisi, karvainen ja saarnaava Maan henget nyyhkyttivät Heinän tuoksua koko maailma, kuuluu etäistä laulua Sysimustat tuulet puhkuvat paksua synkkää sumua Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat Sen utuinen harso kietoo otteeseen Keinuen varjojen syvyyksiin hämärä käy Liekit tulen nöyrää sielua tanssittaa ja tuulet joka sen sammuttaa Puen palttooni paksun sen alle peittelen haaveeni Muuten en halaja enkä saa Elää luonnossa voima, keinuttaa sylissä säteiden Pilvet, virrassa, tuulen kantavassa, sointi tuulen, tanssi auringon Mutta kun tulevat sateet, raivoavat siinä kurkihirret koetuksella Kipin kapin juosten alta pois mutta virtaanpa sukelsivat