Rakastavaiset 가사

Kun yön kylmyys vaatteen läpi tunkee lihakseen hän taakseen vilkaisten nostaa pullon huulilleen Kai häntä kylmyydessä yksinäisyys kuristaa käheästi naurahtaen sanat ulos puristaa Mä katson pullon pintaa, mä katson itseäin niinkuin lapsi kaipaa rintaa mä kaipaan itseäni Hän pullo povessaan sisään astuu kahvilaan ei kahvikupin hintaa pysty maksamaan Häiriöksi semmoiset on jotka käsin suojaa pulloaan kun asfalttia kyntää otsallaan Suru raastaa rintaa taas yksin loiset on kylmää asfaltinkin pintaa kovempia toiset on Kun sua joskus kaipaan yössä, tuntui silloin kuin työssä-kin voisin käydä vuokses kamoon beibi kaipaan luokses Ja tyhjänäkin, kuivin suin sut turvaan, takin helmaan tungin vaikkakin suudelluin tyttö olet tämän kaupungin Hän makaamaan käy lehdon reunaan rakkaansa on seuranaan vielä suukon saa, ja uneen vaipuu mieleensä tulvahtaa täytetty kaipuu Kuin roomalaiset alla kuun seuranaan tähdet, juurilla puun pakkanen korjaa yöllä jo pois vain rakastavaiset näin kuolla vois