Lapi Turhuuden 가사

Ikuisessa tyhjyydessä vaeltavat varjot Ilmeittä, eleittä kuten aina Aina tyhjyyden reunalle asti Ja siirtyvät turhuudesta iäisyyteen, pysähtyvät Ja rangat seisovat hiljaa Metsässä, jossa mikään ei liiku Äänettömät huudot, vaientunut melu Kantautuvat korviin, jotka eivät kuule Mitättömät sanat, tyhjät lauseet Huomaa vain se, joka ei niitä ymmärrä Kuin koski turhuus liikkuu Velloo kuin suo paikoillaan Vain ajan myötä vesi haihtuu Pian sataakseen taas takaisin