Testo di Aaveratsastajat

Eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen (ratsuineen), illan tullen saapui päälle vuorenharjanteen (harjanteen), karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan siell' läpi synkkäin pilvien ja yli taivahan. Jippijaijee, jippijaijoohou, aaveet taivahan. Karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien (ammuu), sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen (niin on) mut uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi, siell' cowboy-joukko ratsastaa ja laulu hurja soi. Jippijaijee... On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää (lääh lääh) mut silti kukaan joukosta ei kauemmaksi jää (ei jää) he karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa, mut ponnistukset turhaa on, he eivät sitä saa. Jippijaijee... Kas, taivahalta silloin eräs ääni huudahtaa (uuaa): "Sä cowboy käänny reitiltäs, et sitä jatkaa saa (et saa), tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan, kun kerran päättyy elon tie ja saavut Manalaan." Jippijaijee, jippijaijoohou, Jippijaijee, jippijaijoohou, Jippijaijee, jippijaijoohou, aaveet taivahan.