Paroles de Arkku Vailla Vainajaa

Monet jo takaisin kääntyneinä valansa vannotun pettäneinä varmaa kuolemaa pakoon lähtivät veljensä ahdinkoon jättivät Vähiin käy lämpö kaukaisten muistojen toiveet tulevasta kuolleena syntyvät painajaisessa sallittu vain nykyisyys silmänräpäysten välilen iäisyys Viimeinen kranaatti kädessään halki raiskatun tantereen ryntää ei luodeista suostu kaatumaan aikoo useamman viedä mukanaan Jos pelolle antautuu mieli se raudat raajoihin lyö tulitaistelun armoton kieli ryhdin rohkeimmaltakin syö Lyijy lihaan ja luihin porautuu katse silmissä tyhjäksi muuttuu silti neljä hän miehiä saavuttaa jotka matkaansa repii tuonelaan Ruumis verisissä pauloissa sankaruuden siunaama? Nyt hyisen huomaan hautaamaan arkku vailla vainajaa lasketaan Jos pelolle antautuu mieli se raudat raajoihin lyö tulitaistelun armoton kieli ryhdin rohkeimmaltakin syö Ei kunniaan kuolema voi johtaa jos sen selärangatta kohtaa...