Letra de Luen

Kaupunki pimenee, tyhjyys raiskaa harkiten ympärillä arkihuoneen. Jossain kaukaisessa pimeyden helmassa, sulottaren ruumiissa nyt sädekehä palaa Luen, olen yksin ja luen Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itseäni uhmaan. Luen, olen yksin ja luen. Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itseäni uhmaan. Sä kirjoitit kirjeen salaa kaikilta muilta. Avasit tunteiden tulvan ja vannoit totuuden silmien sineen. Vapaus ja ylpeyden vankeus vaivaa vastaanottajaa. Aika kuluu ja sen henki janoaa rakastajaa. Luen, olen yksin ja luen Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itseäni uhmaan. Luen, olen yksin ja luen. Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itseäni uhmaan.