Songtext von Iankaikkinen

Yö kestää vuorokauden eikä lopu sittenkään kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei liiku mihinkään Silloin ikävä kävelee sisälle vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle se istuu alas, se istuu vielä syliänikin syvemmälle ...ja syvemmälle Iankaikkinen kulkee isäntänä pelloillaan ihmisen sielu taskussaan ihmisen sydän rinnassaan Kuoleman jälkeen on elämää olen todisteena siitä olen kuollut kerran ja toisenkin eikä sekään riitä Enkä minä tätä kirjoittanut tämän kirjoitti ikävä tai kaiho ja pisarana sateessa on yhden ihmisen rakkaus tai raivo